sunnuntai 6. elokuuta 2017

TDS 2017, osa 1: Puolivälin rajapyykki


Kun kesä koittaa ja neuleet vaihtuvat keveämpiin, on toisaalta hyvää aikaa myös neuloa pieniä projekteja, kuten sukkia. Sukat on sinänsä simppeli neule, että niistä voi tehdä ihan millaisia vain ja ne kulkevat mukana näppärästi. Jämälangat kelpaavat raitoihin tai kirjoneulekuvioksi tai sitten voi korkata ihan uuden ihanan sukkalangan. Ei haittaa, vaikka sukat jäisivät pitkäksikin aikaa kesken. Sukat ei kuumota kesälläkään sylissä villamassallaan kuten vaikka merinotakki tai mohairpusero ja sukille löytyy aina ottaja, sattui koosta tulemaan sitten minkälainen tahansa.

Sukkia voi ilman ongelmia neuloa hitaasti, niin että toinen pari valmistuu vuoden päästä ensimmäisen aloittamisesta. Tai sitten niitä voi neuloa nopeasti, niin että ne molemmat ovat valmiit puolessa vuorokaudessa. Tässä tarina eräistä nopeista sukista, eli nopsukista (pitäisikö ihan ottaa käyttöön tämä termi?).



Tour-de-Sock koitti. Sukanneulonnan nopeuskisassa neulotaan kuudet sukat. Malli julkaistaan ennalta määrättyyn aikaan ja pisteet jaetaan nopeusjärjestyksessä. Sukille annetaan tietyt minimivaatimukset ja raati toteaa määrätynlaisten kuvien perusteella, onko suoritus hyväksytty. Tänä vuonna osallistujia on yli 1600.

Osallistuin Tour-de-Sockiin ensimmäisen kerran vuonna 2015. Silloin aloitin kyllä ensimmäisen etapin sukat, mutta ne eivät ikinä valmistuneet: en pitänyt mallista. Toisen etapin Far Into the Forestit ovat parhaat sukkani ikinä ja edelleen aktiivisesti käytössä. Touring Bubbles -sukat toivat minulle silloin kuvaäänestyskisan voiton (nyt äänestystä ei valitettavasti enää ole), ja nelosetapin helmisukat, From a Distancet, valmistuivat viiden kuukauden kuluttua etapin alkamisesta. Ophidiat olivat myös pienoinen ikuisuusprojekti, ja lopputulokseni ei ollut kovin erikoinen - en neulonut nimittäin myöskään viimeisen etapin sukkia lainkaan. Vuonna 2016 osallistuin myös, mutta kas, yksikään malli ei innostanut ja yksiäkään en lopulta ottanut puikoille.

Vuonna 2015 kirjoitin blogiini, että kilpaneulonta ei sovi minulle. Tässä välillä on ilmeisesti jotakin naksahtanut pahanlaatuisesti päässä, sillä olen puolivahingossa löytänyt itsestäni melkoisen kilpailuvietin.

Lähdin ensimmäiseen etappiin määrätietoisesti ajatellen, että nyt testaan vähän vauhtiani ja kuten vuonna 2015, neulon yhden etapin vähän reippaammin. Se saisi tällä kertaa olla ensimmäinen etappi, sillä siihen käytetään vain yhtä lankaa ja yhden langan sukat olisivat varmaankin nopeammasta päästä kisamalleja muutenkin. Näin oli vakaa aikomukseni.

STAGE 1:

Fins

Valitsin ensimmäisen etapin langan melkolailla etukäteen varmaksi. Suositusten mukaan tähän kävisi solidit, semi-solidit, monisävyiset, moniväriset, raitalangat ja gradientit, mutta en ole kovin sekavanväristen kuvioneulesukkien ystävä. Tavallaan tuntuu, että osa työstä menee hukkaan, jos pintaneule hukkuu värikirjon sekaan. Niinpä valitsin hillitysti värikkään Lai-la-lai Yarnzin langan, jossa on puuterisia ja pastellisiä violetin, sinisen, vaaleanpunaisen ja beigen sävyjä.

Etappi alkoi klo 14. Ihan mukava kellonaika, sillä valvon muutenkin usein melko myöhään. Ajan vuoksi tämä ei tuottaisi ongelmia ja olisin valmis istumaan, kunnes sukkapari on valmis.

Finsit aloitettiin kärjestä. Samainen kuvioneule jatkuu varpaan juuresta ihan ylös asti, ja sukan suu viimeistellään hain evämäisillä väkäsillä. En pitänyt väkäsistä ja ajattelinkin etapin jälkeen purkaa suun ja neuloa tilalle muutaman kerroksen tavallista resoria, mutta nyt kun nämä on tehty, saa ne kyllä varmaan jäädä.

Olin nopea. Sijoituin neljänneksi, vaikka pidinkin muutaman ihan reilun tauon ja jouduin purkamaan ensimmäisen sukan vartta reilut parikymmentä kerrosta. Olin ollut huolimaton ja kuvioneuleen rytmi meinasi epähuomiossa jatkua väärin sukan toisella puolella.



STAGE 2:

Toisen etapin agendana oli kolmiväriset sukat. Kirjoneule ei ole millään lailla vahvuuksiani, mutta pidän sitä silti ihan siedettävänä. Etenkin, kun opin neulomaan sukkaa "nurinpäin", jolloin puikonvaihtokohta ei kiristä samalla tavalla kuin oikeinpäin neulottuna. Neulefestareilta ostamieni Lanitium ex Machinan merinosukkalankojen sävyihin sopivan päävärin, Louhittaren Luolan Kurpitsa-värisen Väinämöisen, sponsoroi ihana osa-aikaistyöpaikkani Lankaidea. Yhdistelmästä tuli aivan täydellinen, ja oli piristävää neuloa värejä, joita harvemmin näkee minun puikoillani.

Kantelettarissa on erittäin huolitellun vaikutelman antava taitettu suu, latvialaista palmikkoa ja kirjoneuletta varressa ja päkiällä. Koska näissä sukissa tapahtuu lähes koko ajan, kulki puikot aika vauhdikkaasti ja lopputuloksena saavutin kuin saavutinkin ensimmäisen sijan! Siis mitä, aivan mahtavaa! Enpä olisi ihan heti uskonut kykeneväni moiseen rutistukseen, mutta etapin alku sattui minulle otolliseen aikaan (klo 20 tiistai-iltana), ja minun oli mahdollista valvoa yön yli puikkoja heilutellen. Sain vielä melkoisen kaulan, ehkä minun etunani oli se, että latvialainen palmikko oli entuudestaan tuttua ja minulla oli mukavasti neuloutuvat langat sekä nopeet puikot.

Etapin kärkisija ruokki tietysti kilpailuviettiä todella suurella lusikalla ja intoa uhkuen jäin odottamaan seuraavaa etappia. Entä jos..?



STAGE 3:

Indecisions

Tiedän. Minun piti kisata vain yksi etappi... Mutta kisa vei mukanaan. Päätin lähteä myös kolmosetapille kaikkeni antaen ja kaiken antaminen tarkoitti tällä kertaa myös langan värjäämistä. Sain inspiraation eräänä iltana kymmenen aikaan ja värjäsin jostakin aiemmasta kirjoneuleesta jämäksi jääneet valkoiset sukkalangat turkoosi-minttu-vihreä -gradientiksi. Vaikka malli ja lanka eivät tuntuneet julkaisun jälkeen ihan täydelliseltä matchilta, halusin silti neuloa sen ja lopputulos on sittenkin aika sievä.

Vihjekuvan perusteella jotkut jo etukäteen arvelivat kyseessä olevan palmikkosukka, mutta Indecisions-sukissa on muutakin. Pienet pitsi- ja palmikkopaneelit vuorottelevat ja vaihtavat paikkaa koko sukan matkalta, kantapäässä on hunajakennomaista pintaa ja tällä kertaa oli mahdollisuus bonuspisteeseen, jos valitsi sukalleen picot-reunuksen ja koristekantapään. Jätin moiset bonuspisteen kalastelut sikseen ja tein simppelimmällä mallilla, sillä pohdin nopeudesta olevan enemmän etua kuin yhden pisteen verran. Ja niin siitä olikin.

Tällä kertaa en juuri taukoja pitänyt ja koetin olla nopea, sijoituin toiseksi. Etapin voittajasukat valmistuivat puolisen tuntia minun sukkiani aikaisemmin, enkä olisi omiani niin paljon nopeammin mitenkään pystynyt neulomaan. Paikkoja alkoi vähän jumittaa ja käytin eri puikkoja kuin aiemmin. Ehkä terävämmät puikot olisivat toimineet paremmin nyt, kun mallissa oli palmikonkiertoja. En vain raaskinut alkaa vaihtamaan kesken neulomisen, sillä olisin joutunut repimään sopivan kokoiset terävämmät puikot keskeneräisistä Cookie A-sukista.





Kolme etappia takana, kolme etappia edessä. Seuraavaksi neulotaan kaksiväristä sukkaa ja etappi alkaa 14.8.. Jos laskin oikein, olen tällä hetkellä jaetulla ykkössijalla toisen suomalaisen neulojan kanssa. Suomalaiset ovat tänäkin vuonna jyränneet pistesijoille apinan raivolla, top 10:ssä ei montaa muunmaalaista paljoa vilku! Mutta missä ovat otsikot, kun Suomi kerrankin pärjää? :D

Olen lähettänyt Instagram -liveä jokaiselta etapilta, ja tämä perinne jatkunee tulevillakin etapeilla. Kellonaikoja en osaa sanoa, sillä laitan liven pyörimään sitten, kun se sukalle sopii. Hankalissa kohdissa ohjeeseen täytyy keskittyä, että sukat onnistuvat ja suorituksesta tulee hyväksytty, mutta todennäköisesti jatkossakin tulee vaiheita, joissa pystyn höpisemään kanssanne neulonnan ohella.

Kiitos kaikille tähänastisille tsemppaajille ja live-katsojille, jutustelu ja kannustus vauhdittavat neulomista merkittävästi ja etenkin siinä kohtaa, kun malli alkaa jo vähän kyllästyttää ja paikat puutua, on kanssaihmisten tuki hirmutärkeää ja mieltä lämmittävää. Se on ihan kuin pukisi sielulleen silkkikashmirbambujakkivillasukan.

12 kommenttia:

  1. Taivaallinen gradientti!!! 😱😍😱

    Ja mitä kisaan tulee, niin kovasti tsemppiä! Mutta juuri noin siinä käy, että kun alkaa pärjätä, on pakko kisata loppuun saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3
      Niinpä. En siis ollut kuvitellutkaan että ois mahkuja ja kun huomasi että on, niin niin... Vähän kyllä alkoi hartiat huudella kolmannella etapilla, mutta josko tuo helpottaisi kun saa vähän liikettä niille tässä välissä. :D

      Poista
  2. Sun värivalinta nuihin Fins sukkiin on vaan niin täydellinen! Ja Kanteletar on niin kaunis malli. Hurjasti tsemppiä kolmelle viimeiselle etapille!! :)

    VastaaPoista
  3. Tästä postauksesta tuli jotenkin hyvä fiilis. :DTsemppiä kisaan! Hurja on ollut sulla tahti.

    VastaaPoista
  4. Ja toi gradient <3 Ihana! Onnistuisko joku "näin värjäät gradienttilankaa" postaus? Please?

    VastaaPoista
  5. Kauniita sukkia olet neulonut. Noi kolmanen etapin sukat on upeen väriset.
    Tsemppiä loppu etapeille.

    VastaaPoista
  6. Kivasti kirjoitettu ja oikein kauniit ovat kaikki sukat! Jenkeillä (ainakin) on tosiaan outo tyyli suosia pintaneuleisissa sukissa kaikki-kirjavia lankoja, jolloin itse kuvio jää ihan piiloon. Olen tätä usein ravelryssä ihmetellyt.

    Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
  7. Tosi kauniita versioita. (: Aivan herkullisen väriset Kantelettaret!

    VastaaPoista
  8. Olen varmaan nähnytkin sukkiasi tuolla kisapuolelle, mutta pakko tulla tänne vielä ihastelemaan. Kantelettaret jäi mun suosikeiksi.

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaikille <3

    Ehkä jossain kohtaa kirjoittelen jotakin värjäysjuttujakin blogin puolelle! Niitä on paljon kyselty :)

    VastaaPoista
  10. Mahtava kisakunto siulla, tsemppiä jälkimmäiselle puoliskollekin!

    VastaaPoista
  11. Kiva kirjoitus! Itsen olen lomafiiliksellä neulonut ekat ja kolmanne sukat, ja sun live-feediä on kiva käydä kurkkimassa välillä! Tsemppiä loppuun, olet mun voittajasuosikki :)

    VastaaPoista