lauantai 8. maaliskuuta 2014

Korttiläpsyt


 Parkkinahasta valmistui tänään pari korttilompakkoa. Vasemmanpuoleinen läpyskä on 1,8mm parkkia, oikeanpuoleisessa on keskimmäinen osa samaa nahkaa, mutta etuosan viistottu kappale ja takakappale 1,2mm parkkia. Värjäys, ompelu-urien nuuttaaminen sekä reikien merkkaaminen tapahtui jo joitain viikkoja sitten Okojen tiloissa, mutta ompelu jäi odottamaan inspiraatiota.


 Nahka on sinänsä jännittävä materiaali, että sitä tulee kovin harvoin käytettyä. Nahkalla on kuitenkin mahtavia ominaisuuksia, joiden vuoksi tahtoisin oppia käsittelemään sitä enemmänkin. Ensinnäkin kestävyys ja materiaalin tuntu miellyttävät kovasti, mutta hienointa ja jollakin tapaa ainutlaatuista on sen venyminen. Nahkaa voi kostutettuna venyttää ihan uskomattomiin muotoihin.

Omat harjoitustyöni ovat kovin simppeleitä ja vaatimattomia. Nahkan ompelussa on kuitenkin omat kommervenkkinsä ja pari hassua asiaa sain tänään oppia ihan kantapään (tai no, reidenpeitteiden) kautta.


 Nahkan ompelussa on tosi näppärä käyttää apuna ompelutukea, jonka vaakapuiden päälle istutaan niin että itse tuki on tukevasti jalkojen välissä työskentelijän edessä. Ommeltavat kappaleet sujautetaan tuen väliin niin, että ompelu-ura on lähellä tuen yläreunaa. Siipimuttereilla kiristetään kappale tiukasti tuen väliin, mikä helpottaa ompelua ja ompeleen kiristystä huomattavasti.


Ensinnäkin, ompeluneulojen kanssa kannattaa olla tarkkana. Tavalliset ompeluneulat ovat melko heiveröisiä ja saattavat katketa joko varresta tai sitten niistä katkeaa koko silmä. Näin kävi:


No, näin sitten vaivaa ja kaivoin oikeat nahkaneulat isosta, tosi sekaisesta materiaalisalkusta. Hetken ompelun jälkeen tökkäsinkin epähuomiossa sitten nahkaneulan pystyyn reiteeni... Kuvaa en tästä tragediasta ehtinytkään ottaa, mutta hei varokaa, nahkaneuloilla tulee kipeitä pistohaavoja!


Lopulta sain kuin sainkin pikkuläpyskät ommeltua kasaan ja ne jopa näyttävät ihan nahkaisilta korttikoteloilta! Malleja oli siis kaksi, joista tämä ensimmäinen on tällaisenaan sopiva kahdelle tai kolmelle kortille. Kostuttamalla ja venyttämällä tilaa saisi varmasti useammallekin kortille.



Toisessa lompsassa on edessä viistoreunainen tasku ja takana koko kotelon kokoinen, suorakulmainen tasku. Kuvissa ompelulangat odottavat vielä katkaisua, kun ompelusakset ovat ilmeisesti myös siellä isossa salkussa jossakin pohjimmaisena...

Niin ja ompelulangoista piti mainita - en ajatellut tarvitsevani lankoja nyt ainakaan hetkeen yhtään enempää kuin mitä näihin pikkuprojekteihin kuluisi, joten en lähtenyt edes surffailemaan nahkatarvikekauppojen sivuille. Poikkesin sen sijaan suutarin luona, joka lahjoitti pari metriä nahkan ompeluun sopivaa polyesterilankaa ja löytyipä häneltä vielä kumpaiseenkin läpyskään sopivan sävyiset langatkin! Hurraa, Turtolan suutari!


Enemmän pidin vaaleamman läpsyn ompeluun käyttämästäni, kolmisäikeisestä ja samalla hieman paksummasta langasta. Ohuempi, tummempi lanka ilmeisesti keräsi mukaansa nahkan lihapuolelta irtoavaa nukkaa ja alkoi sauman loppuvaiheilla jumittaa naskalilla painetuista rei'istä huolimatta.


Lisäksi vielä yksi neulemurheenkryyni. Aloitin itselleni hauskat karusellisukat Schoppel Wollen Crazy Zauberballista. Ensimmäisestä sukasta, jonka ehdin neuloa jo puoleen väliin jalkapöytää asti, tuli auttamatta liian pieni (tämä malli ei veny juuri lainkaan poikkisaumojen vuoksi), toisesta liian lötkö ja kolmannesta taas aavistuksen liian nafti. Päätin nyt kuitenkin kolmannella yrittämällä jatkaa ja tein pari lisäystä ensimmäisellä spiraalikerroksella. Eihän sitä kukaan huomaa, eihän? Kyllä mä nämä sukat vielä voitan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti