sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kirjansidontaa ja korjaustöitä



 

Viimeisimpien mentelmäkurssieni joukkoon mahtuu kirjansidonta, jonka saloihin olen syksyn aikana päässyt tutustumaan. Enpä olisi uskonut innostuvani näin kovasti kirjojen tekemisestä, mutta minut on vienyt täysin mukanaan ajatus siitä, että voin tehdä kirjan alusta alkaen itse - vaikka papereita myöten, jos innostusta riittää. Kirjoissa on jotakin kiehtovaa, vaikka sivut olisivatkin tekovaiheessa vielä typötyhjiä.

 
 



Kurssin tavoitteisiin kuuluu myös tutustuminen kirjan korjaukseen. Tarkoituksena oli kunkin tuoda oppitunneille mukanaan kirja, joka kaipaa remonteerausta. Kun sopivaa kirjavanhusta ei kotoa löytynytkään, lähdin kiertämään kirpputoreja toiveinani jokin kenties sisällöltään arvokas, mutta ulkoisesti risa kirja. Eipä se sitten ollutkaan niin helppo nakki kuin olin kuvitellut - kirpparipöydät notkuivat uutuudenkarheita kirjoja kyllä, mutta mitään tarpeeksi rikkinäistä ei meinannut löytyä.

Lopulta pengoin kirjoja notkuvan pöydän uumenista tämän Tarzanin paluun, joka pääsi heti seuraavana päivänä leikkauspöydälle. Kirjassa olikin sopivasti sitten muutama korjaustyötä vaativa pikkuvika.

Kirja-aihio (eli kirjan tekstiosuus) irti selästä
Viimeiset kaksi vihkoa revenneet ompeleista irralleen
Yksittäisiä sivuja revennyt ja lähes irronnut
Peilit eli esilehdet ovat lähteneet irtoamaan kansista
Kulmat ovat pehmenneet, kuluneet ja taittuneet
Kirja-aihio irrotettuna
Kannet irrotettuna



Tästä korjaustöitä sitten jatketaan. Kunnostustyö pitää sisällään kirja-aihion uudelleenompelun ja selän liimaamisen, taivekankaan lisäämisen (kuva alla), uuden selkäpahvin, kluutin ja kansien kiinnittämisen, kulmien kovettamisen sekä mahdollisesti jotakin muuta pientä.



Ja ainiin! Postauksen alussa olevien kuvien ottamisen aikaan hyppäsi Nuu-kissakin ikkunalaudalle ja lähetti jouluterveiset kaikille blogin lukijoille!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti