sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Pitsihihainen Bloomsbury


Tämä paita sai alkunsa siitä, kun tapasin töissä 100-prosenttisesti merinovillaisen Malabrigo Riosin. Ihastuin täysillä sen tummaan ja munakoisomaiseen Pearl Ten -väriin, joka itsessään näyttää lähestulkoon puhtaalta tummanharmaalta, mutta joka mustan vieressä luonnonvalossa paljastaa todellisen violettiin vivahtavan luonteensa. Monet Malabrigon langat ovat monivärisiä, mutta Pearl Ten on semisolid. Sen tummuusaste vaihtelee hiukan, mutta värin sävy pysyy samana koko vyyhdin mitalta. Pinnasta tulee elävä, eikä väri läikity tai raidoitu isossa pinnassa. Työpaikkaromanssi oli siis valmis alkavaksi.

Naisellinen ja kaunis Bloomsbury -paita on Svetlana Volkovan suunnittelema. Etukappale on sileää yläosaa lukuunottamatta, sillä pääntieltä alkavat pitsit kulkevat vinosti yläosan halki ja jatkuvat hihoissa aina hiharesoriin asti. Selässä kulkee samainen palmikkopitsikuvio pääntieltä helmaresoriin saakka. Paita neulotaan paksuilla kuuden millin puikoilla worsted-vahvuisesta langasta, joten paitamalliksi tämä on pitsipalmikon siivittämänä todella nopea projekti.



 Oma projekti: Bloomsury
Malli: Bloomsbury by Svetlana Volkova
Lanka: Malabrigo Rios, väri Pearl Ten
Menekki: 400 grammaa
Puikot: 4.5 ja 6.0 mm

Muutoksia ohjeeseen en juurikaan tehnyt, vaikka alkuperäinen suunnitelmani oli jättää selän pitsi kokonaan pois. Paitaa aloittaessani en kuitenkaan enää muistanut tätä muokkausideaa, vaan neuloin ohjeen mukaan ja hups, siinä se selkäpitsi sitten syntyikin jo aikamoista vauhtia. Pääntiestä jätin jonkin verran joustinkerroksia pois, koska mallikuvissa resori näytti mielestäni hieman liian pitkältä. Näin jälkiviisaana ajateltuna hieman pidempi resori olisi ehkä sittenkin ollut parempi, sillä selän puolelta pääntie lerpattaa nyt mielestäni hieman liian matalalla.

Neulottavuudeltaan malli on todella mukava ja joutuisa. Yläosa muodostuu hauskasti itselleni ihan uudenlaisella tavalla yläosan vinojen pitsipaneelien vuoksi ja Rios sopii malliin mainiosti. Paita valmistui alle kuukaudessa, vaikka se lojuikin pari viikkoa hyllyllä kiireellisemmän tilaustyön vuoksi. 

Valmiin paidan kasteltuani sain tuta, mitä tarkoittaa, kun usein sanotaan, että merino venyy kastuessaan. Aiemmin neulomani merinot ovat olleet ohuita ja kierteeltään erilaisia, joten kauhistuin totaalisesti, kun nostin paitani neulesangosta. Paita venyi tunikamittaiseksi ja sitä oli vaikea saada levitettyä kuivumaan oikeisiin mittoihin, kun pehmeä lanka oli painavaa ja pitsi vain venyi venymistään. Kuivuttuaan paita kuitenkin vetäytyi takaisinpäin kasaan ja lopputulos on yhä ehkä hieman liiankin istuva, mutta kyllä tämä paita on ihana ja pehmoinen!




Ainiin! Joku ehkä huomasi, että tällä kertaa kuvat eivät ole ihan täältä koto-Suomesta. Bloomsbury kuvattiin Islannissa, jonka huikea luonto saa karvat pystyyn. Kuvissa esiintyvät siis Kerith, Blue Lagoonin laavakivikentät ja ranta sekä viimeiseen kuvaan tupruttaa hieman geysirin höyryä.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Keksisukkia V: Sake


Toukokuussa 2016 olin lähdössä Floridaan, ja pohdiskelin jotakin kivaa reissuneuletta pitkälle lennolle. Sukathan ovat pieniä ja mukavia projekteja, ja kun minulla kerran oli Sukkia. Rakkaudella. -kirjaprojekti päällä, päädyin aloittamaan seuraavan parin. Sake -sukat viehättivät ja langaksi valitsin itsevärjäämäni merinosukkalangan semisolidissa, viileässä sinisen sävyssä.

Aloitin ensimmäisen sukan koneessa, joten puikkoina minulla oli puiset sukkapuikot. Siksi tein pitkästä aikaa sukkia yksi kerrallaan, vaikka olen montamontamonta kertaa kantapään kautta oppinut, että minun olisi todellakin parempi loopata molemmat sukat kerralla. Kuvio kuitenkin vaikutti konstikkaalta ja koska silmukoita siirreltiin puikolta toiselle, oli yhden sukan kerrallaan tekeminen sinänsä järkevä ratkaisu aina siihen asti, kun tuli sen tokan sukan vuoro.


Minä ihan tosissani luulin tekeväni sukkaparin reissun aikana, mutta sitten totesin, että Floridassa on kuuma. Hiki valui jo pelkästään istumisesta, eikä nihkeillä käsillä ole yhtään kiva neuloa. Lanka tuntui nihkeältä ja silmukat eivät oikein luistaneet puisilla puikoilla. Eikä pitkästä aikaa puikoiksi valitsemani sukkapuikot ainakaan auttaneet asiaa. Tuntui, että 15-senttisetkin puikot olivat kamalan kömpelöt ja koko ajan jotenkin sotkussa ja kylläpä tämä palmikonkierron tekeminenkin nyt on hankalaa.

Ensimmäinen sukka valmistui reissun jälkeen, kesän 2016 lopulla, mutta tämä toinen sukka... Se valmistui ilon päivänä 18.3.2017. Olin pihistellyt sukanneulontamojoani koko tämän ajan, sillä ajattelin, että jos aloitan kirjasta jotkut toiset sukat, en saisi näitä Sakejani ikinä valmiiksi. Tosiasiassa aloitin hiukan näiden kanssa päällekäin jo seuraavat sukat, Cuspit, jotka nekin valmistuivat jo ajat sitten.

Näiden sukkien myötä Keksisukkahaasteeni on ottanut siis valtavan askeleen eteenpäin. Cuspeista on kuvat vielä ottamatta, mutta piakkoin saan nekin esille blogiin. Kirjaprojekti siis jatkuu yhä, sillä minkäänlaista aikatavoitettahan en urakalle (muistaakseni) asettanut.

Oma projekti: Sake
Malli: Sake by Cookie A
Lanka: Filcolana Arwetta, itsevärjätty
Menekki: Alle 100 g
Puikot: 2.25 mm

Malli on kerrassaan upea mutta kohtalaisen työläs ja hidas neulottava, sillä palmikonkierrot tapahtuvat jokaisella kerroksella. Kaaviota seurataan läpi koko sukan, mutta kuvio on kuitenkin looginen ja jotakuinkin "opittavissa ulkoa" muutoksistaan huolimatta. Kuvio napakoittaa sukkaa ja malli ei ole aivan niin joustava, kuin simppelimmät palmikkosukat.


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Kynsikkäät sumplien


Aina välillä teen ns. tilaustöitä, lähinnä ystäville ja tutuille. Nämä kynsikkäät menivät äitini työkaverille, joka kaipasi hiukan lämmikettä vilpoisalle työpaikalleen. Kaivoin hyllystä ensimmäisiä värjäyskokeilujani ja löysin kauniin punaruskean Fabelin, jonka pariksi valkkasin hieman Smaug-sukista ylijäänyttä Yarngrimoiren Sparkly Sockia.

Oma projekti: Quilted Lattice -kynsikkäät
Inspiraatio: Quilted Lattice Mitts by Jennifer Elaine
Lanka: Itsevärjätty Fabel ja Yarngrimoire Sparkly Sock
Menekki: Fabelia vajaa 50 grammaa, Sparklya pienenpieni jämänöttönen
Puikot: 2.5 mm

Quilted Lattice Mitts -ohje on alunperin kämmekäsohje, jossa hauska vaakasalmiakkikuvio muodostuu pitkien lankajuoksujen neulomisesta kiinni myöhemmillä kerroksilla. Tekniikka oli minulle uusi ja hieman mietin, olisiko tätä pitänyt kokeilla ensin jollakin mallitilkulla, jotta kuvio ei kiristäisi, mutta näääh. Enhän minä nyt mallitilkkuja. Tulta päin!

Yllätyksekseni en joutunut purkamaan edes ensimmäistä vartta, vaan kuvio asettui kivasti ranteeseen napakoittaen vartta hiukan. Kuvio toimisi hyvin myös yhdellä langalla, kenties jollakin ei-niin-solidilla vielä paremminkin, mutta halusin aavistuksen kontrastia kuvion ja päävärin välille. Hiukan jotain.. Ja kuviovärissä on tosiaan hieman sitä kimallustakin!

Sormiosiot sävelsin omasta päästäni ja kuvion lopetin peukalokiilan puolivälissä, koska en pitänyt siitä, kuinka peukalokiila sekoitti muuten niin siistiä kuviota. Lopetin kuvion tekemällä yhden kerroksen hieman normaalista poiketen niin, että joka toinen lankajuoksu jäi työn nurjalle puolelle. Näin sain kuvion loppumaan hiukan sulavammin kokonaisin salmiakkikuvioin eikä ihan niin töksähtäen suoraan linjaan.

Hauska ja nopsa pieni projekti vakuutti minut siitä, että tarvitsen itsekin kynsikkäät. Kuulun niihin ihmisiin, joita ärsyttää kämmekkäiden lörppöys ja haluan käsineet, jotka kuitenkin ovat käytännölliset. Mistähän langasta itselleni tekisin...



maanantai 3. huhtikuuta 2017

Walk In The Woods


Oma projekti: Walk In The Woods
Malli: Walk In The Woods, Lisa Hannes
Lanka: Fernerwolle Seide, violetti 239 ja luonnonvalkoinen 201
Menekki: Violettia n. 150 grammaa, luonnonvalkoista hieman toista kerää
Puikot: 4.5 mm ja 5.5 mm


Tämä on taas yksi niitä mun "Nokun oli ale!" -projekteja. Ylellinen silkkisekoite ja mielettömän pehmeä ja kiiltävä Fernerwollen Seide kun on normaalihinnaltaan aika arvokasta, niin tokihan juuri se sitten houkutteli erityisesti Lankamaailman alen aikaan. Langat muhivat jonkin aikaa hyllyssä ennen neulotuksi tulemista, sillä en ollut ihan varma, oliko luonnonvalkoinen sitten kuitenkin liian kellertävä mun makuuni. Nyt valmiissa neuleessa se kuitenkin toimii ihan kivasti, eikä valkoisen ja tumman violetin kontrasti ole liian "hohtava", kuten joskus puhtaanvalkoisen kanssa tahtoo käydä.

Tämä huivi etenee todella joutuisasti, sillä puikot ovat paksut ja lanka vahvaa. Alun osiossa neulotaan sileää ja tasaisesti ohuita, nurjia raitoja. Isommat puikot vaihdetaan työhön, kun aloitetaan mosaiikkineule. Walk In The Woodsissa ei siis tarvitse tehdä kirjoneuletta, vaan kuvio syntyy nostettujen ja neulottujen silmukoiden myötä. Helppoa ja näyttävää! Lisa Hannes'lla on muuten useita ihania, samantyyppisiä huiviohjeita.

Seide vakuutti heti yksivärisessä osiossa ja kävi ilmi, että ensimmäistä kertaa hyppysissäni oli neule, jota ei tarvitsisi pingottaa laskeutuvuutta saavuttaakseen. Paksuhko silkkisekoite on nimittäin jännällä tavalla lötkönrentoa ja silti neulepinta on todella sileää. Ainoastaan mosaiikkiosiota suoristin hieman reunoistaan uudehkojen pingotusvaijereideni avulla.

Ihana, ihana, ihana huivi!


torstai 30. maaliskuuta 2017

Kappa pelkkää silkkiä


Oma projekti: Kappa
Malli: Kappa, Veera Välimäki
Lanka: Yarnlux Gradient Set: Silk Laceweight
Menekki: 200 grammaa (8 x 25 g)
Puikot: 3.0 mm

Kappa on ehkä yksi suomalaisten neulemallien legendoista - käytännössä se on siis pitkä ja kapea tuubihuivi, jonka voi kietaista ylleen useammallakin eri tavalla. Ohjeen mukaan Kappa neulotaan ohuesta, pitsivahvuisesta langasta ja siihen käytetään neljä eriväristä 50 gramman kerää, mutta Etsyä selaillessani törmäsin johonkin, joka pyysi kiltisti tulevansa tilatuksi ja neulotuksi tällaiseksi huivituubishaaliasiaksi pikimmiten.

Tilausvahvistuksen saavuttua olin tyytyväinen ostokseeni: 8 pientä vyyhtiä, joissa väri vaihtuu hiljalleen vaaleahkosta magentasta petrooliin. Väliin mahtui violettia ja sinistä, ja tummemmassa päässä sävyerot olivat aina vain pienemmät ja pienemmät. Ja kun tiirasin tilausvahvistusta tarkemmin, tajusin vasta, että oho, nyt tulikin tilattua 100% silkkiä! Eeeei se haittaa. Kestän tämän.

Koska Yarnluxin pitsisilkki on hyvin ohutta (100 g = 1000 m), päätin käyttää lankaa kaksinkerroin. En välttämättä halunnut Kapastani ihan hurjan pitkää ja toisaalta, tämähän puolittaa kätevästi myös työmäärän. Kakutin vyyhdit ja neuloin siis niin, että toinen langanpää juoksi kakun sisältä ja toinen päältä, mikä onnistui yllättävän helposti. Samalla keksin tavan, jolla en edes joutuisi päättelemään langanpäitä (kun neuloo kakun päältä ja keskeltä kaksinkerroin, jää lopuksi langasta lenkki, jonka läpi pujotin uuden langan molemmat päät. Sitten neuloin uuden langan toisen säikeen loppuvan langan kanssa ja toisen säikeen uuden värin kanssa, ikäänkuin kolminkertaisena, kunnes ylimääräinen säie loppuu). 

Kapasta tuli ihana! Se on kaksinkertaisuudestaan huolimatta mukavan ohut takin alla käytettäväksi, joten se toimii kivasti myös asusteena. Ekaksi 100% silkkineuleeksi olen siihen myös erittäin tyytyväinen, sillä Yarnluxin silkki ei tunnu "liian" liukkaalta. Ehkä kaksinkertaisena tehty neule tekee pintaan hieman jonkinlaista tasaista epätasaisuutta. Magenta itsessään olisi ollut minulle liian kirkas väri puettavaksi, mutta violetit, siniset ja petrooli rauhoittavat kokonaisuutta sopivasti ja jos oikein ärsyttää, voi magentan pään kääntää niinkin, ettei se näy lainkaan.