keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Pehmeän pörröinen BeauB


Tässä on taas yksi niitä malleja, jotka ensinäkemältä huutavat, että MINÄ OLEN SINUN. Sellainen joka jää mieleen pyörimään ja joka vaatii päästä puikoille pikimmiten, vaikka ei yhtään olisi sellaiselle neuleelle sopiva vuodenaika. Tai vaikka hyllyssä ei olisikaan lankaa juuri tähän neuleeseen juuri nyt saati lompakossa sopivaa ylimäärää niiden hankkimiseen. Mutta jokin siinä tuntuu niin kertakaikkisen omalta, että on vaan ihan pakko etsiä sopivat langat ja aloittaa. Tapahtuuko tätä muille? Luultavasti jatkuvasti.


 BeauB on La Maison Rililien malli, joka on saanut nimensä 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa eläneestä englantilaisesta dandysta, Beau Brummellista. Malli on muotoilultaan melko simppeli, mutta sitä neuloessa ei tule tylsää - pinnassa vuorottelevat hauskasti toteutetut raidat ja pinnat, hihoissa kikkaillaan lankojen kanssa hieman lisää ja kaikki reunat viimeistellään i-cordilla. Mohair tuo takkiin pehmeyttä ja pörröisyyttä ja lopputulos on hiukan tavanomaisesta poikkeava, mutta silti harmoninen. Yksi lempparijuttu tässä takissa on pitkät mohairhihat, joita voi käyttää joko suorana tai hiukan kääräistynä, ja molemmat tavat näyttää aivan yhtä kivoilta.




Oma projekti: BeauB
Malli: BeauB by La Maison Rililie
Lanka: DROPS BabyAlpaca Silk ja SandnesGarn Tynn Silk Mohair
Menekki: Alpacaa 350 grammaa ja Mohairia vajaa 250 grammaa
Puikot: 3.25 ja 3.75 mm

Lopputulos on yksi ehkä suosikkineuleistani ikinä, ja ennustankin tälle ennätysmäärän käyttötunteja. Neulominen sujui melko joutuisasti, kiitos raidoituksen, ja hihojen kanssa näpertäminen oli hauskaa. Ei yhtään tullut toisen hihan syndroomaa, kun mielenkiinto pysyi yllä raitoja ja kavennuksia laskiessa, ja puikkokokokin oli varsin miellyttävä.

Lankavalintani onnistui hyvin. Pinta on aivan uskomattoman pehmoista ja juuri sopivan pörröistä, ja takki on samalla toisaalta sekä hengittävä että lämmin. Hyvin pärjäisi mekon kanssa tuulisenakin kesäiltana, kun voi nakata ylleen uuden villatakin (jossa ei ole lainkaan lampaanvillaa!). Vähän kuin kietaisisi itsensä pilvenhattaraan.







Ainiin! Tour-de-Sock on muuten pyörähtänyt käyntiin, ja olen siitä vuoden tauon jälkeen aika innoissani! Ekan etapin sukat tein alle 12 tunnissa, ja saavutinkin jopa neljännen sijan purkamisoperaatiosta huolimatta. Sijoitus innosti hiukan ehkä liikaakin, sillä nyt odotan kuumeisesti tokaa etappia alkavaksi. 25. päivä siis lienee tiedossa valvomista ja puikkojen sauhuamista, katsotaan mihin rahkeet riittää!

Ensimmäisen etapin sukkien loppusuoralla pidin myös liveä Instagramissa. Mahdollisesti samanmoista on luvassa jatkossakin seuraavilla etapeilla, sillä katsojille höpiseminen ja kysymyksiin vastailu auttoivat huomattavasti vikoina tunteina ja tokan sukan varsi syntyi ihan itsestään! Jos siis itse neulot TDS-sukkia ja kaipaat neuleseuraa tai muuten vain haluat olla mukana kannustamassa ja viihdyttämässä meitä neulojia koitoksen aikana, niin seuraahan minua Instassa ja saat ilmoituksen tulevista live-sessioista :)



tiistai 4. heinäkuuta 2017

Makeella linjalla...


 ...jatketaan yhä. Pastellivärit ovat todellakin vieneet mun sydämeni tänävuonna, enkä usko että ovat ihan äkkiä sitä palauttamassakaan. Mintunvihreä ja pinkki yhdistettynä vaaleaan harmaaseen, ah..

Osa lukijoista ehkä tietääkin, että kesäkuun alussa aloitin uuden polun yrittäjänä. Perustin toiminimen, PetrichorYarnsin, värjätäkseni lankaa muillekin kuin vain omaan hyllyyni. Saan silloin värjätä enemmän! Alkutaival on ollut ihan huikea, sillä Etsy-kauppani päivitykset ovat olleet menestyksekkäitä ja hyvin pian päädyin ilmoittautumaan myyjäksi myös Jyväskylän neulefestareille, jotka kolkuttelevat jo ovea. Tervetuloa sinne moikkaamaan minua ja tutustumaan lankoihini, kuten myös monien muiden kotimaisten ja ulkomaisten käsinvärjäreiden lankoihin!

Nöyrimmät kiitokseni kaikille, jotka ovat olleet tukemassa minua alkutaipaleellani, tukea ja tsemppausta tarvitsen paljon ja yhä. Suurimmat kiitokset osoitan tietysti tähänastisille asiakkailleni, joita toivon pystyväni palvelemaan jatkossakin mahdollisimman hyvin :) Tavoitteenani on värjätä kauniita lankoja ja pitää samalla hauskaa, joten koetan panostaa myös arvontoihin ja yhteisöllisyyteen.


PetrichorYarnsin festarivisiitti on aiheuttanut aika paljon tohinaa ja samalla se tarkoitti tietenkin sitä, että minun täytyi päästä neulomaan jokin neule vain omia lankojani käyttäen. Värivalinta oli melko helppo, sillä väri A olisi "nimikkovärini", Raindrops, jota värjään luultavasti jatkossakin jokaiseen päivitykseen. Värin B tulisi olla suosikkivärini, hopeanharmaa. Vasta värin C kanssa tuli hieman ongelmia, mutta onneksi sain avukseni useita mielipiteitä Instassa asiaa pohdittuani, ja lopulta päädyin petrooliin vivahtavaan mintunvihreään. Valinta oli hyvä, ja lopputuloksessa on sopivasti kontrastia niin, että tietynlainen herkkyys ja utuisuus kuitenkin säilyi. En halunnut kuvion tulevan liikaa esiin, mutta toisaalta pelkäsin sen hukkuvan Raindropsin vuoksi liikaa.


Oma projekti: Mysteries, She Wrote
Malli: Mysteries, She Wrote by Susanne Sommer
Lanka: PetrichorYarns Single, Shiny Single ja Merino
Puikot: 3.5 mm

Tämä malli on Sosun uusin mysteeri-kal-ohje, eli se on julkaistu osissa. En kuitenkaan osallistunut mkaliin, vaan odotin koko ohjeen julkaisua ja tartuin toimeen vasta sitten. Onkohan mulle jäänyt traumat Doodlerista? Se on ainoa kerta, kun olen neulonut mysteerihuivin, ja malli ei vaan natsannut yhtään. Kenties väri- tai lankavalintani olivat kehnot, mutta huivi meni purkuun pian kolmannen vihjeen jälkeen. Sen koommin en ole mkaleihin osallistunut, vaikka toisaalta sen ympärillä pyörivä tohina olisikin mukavaa ja jännää.
 

Mutta takaisin Mysteries, She Wrote -huivin pariin. Lopputulos: Mahtavan pehmeä ja veikeän mallinen huivi, joka on epäsymmetrisyydestään huolimatta yllättävän helppo pukea päälle. Briossikuvio (leveää osaa koristavat vastakkaiset kolmiot) erottuvat juuri sopivasti, mutta jostain syystä ne asettuivat hieman löyhästi ja ovat hiukan reikäisiä reunoiltaan. Ehkä kastelin huivin turhankin märäksi ja huivi venyi hieman epäkeskosti sitä puristellessani, merinosinglen kanssa sumuttaminen pingotusrautojen asettelun jälkeen voisi toimia paremmin. 



maanantai 22. toukokuuta 2017

Kesän makein karkkihuivi: Vertices unite



 Mun yksi lankalaatikko on täynnä Holst Garnin lankoja. Siellä on vain Coastia ja Tidesia, mutta silti. Aina välillä olen leikkinyt väreillä ja yhdistelmillä ja haaveillut mitä hullunkurisemmista huiveista, sillä kutakin väriä löytyy tyylikkäästi yksi kerä muutamia hassuja poikkeuksia lukuunottamatta. Ja nämä kerät on niin kovin söpöjä, että niitä on hauska vain pinota ja pyöritelläkin!

Nyt suunnittelin väriyhdistelmiä Stephen Westin suunnittelemaan Vertices uniteen. Piirsin ja väritin jopa pari mallikuvaa, mitä harvoin teen, mutta Instagramissa Nonnun neulekuvahaaste kirvoitti pitkästä aikaa tällaiseenkin leikkiin. Kaikesta vaivasta (no huh huh..) huolimatta en päässyt oikein minkäänlaiseen päätökseen värien suhteen, mutta valitsin fiilistelyn perusteella ekat kaksi väriä ja annoin työn kertoa edetessään, mitä sävyjä se haluaisi käytettäväksi kuhunkin osioon.


Spontaani värienvalinta johti hyvin pastellimaiseen ja herkkään Verticesiin. Viimeistä osiota neuloessa taisi henkinen pastellimittani tulla täyteen, ja vaaleanpunaisten, violettien ja turkoosien jälkeen oli pakko tunkea viimeiseen osioon pelkästään kahta eri harmaata. Koska en ollut ihan varma, onko huivi siten itsessään vielä tarpeeksi imelä, niin päätimme lähteä kuvaamaan sen Särkänniemeen ja varmuuden vuoksi ihan hattaran kera. Hattarasta sain tarpeekseni jo ennen kuin se loppui, mutta tämä huivi, tää on aika ihana!

Vertices uniten neulominen oli melkoisen mukavaa, sillä kavennuksia ja lisäyksiä lukuunottamatta se on aina oikeaa eikä ajatustyötä ihan kauheesti vaadita. Matemaatikkoaivo pohti samalla lisäysten ja kavennusten rytmiä ja osioiden yhteennivoutuminen tuntui jotenkin hämmentävän hyvältä, kun palat neulotaan suoraan toisiinsa kiinni. Lisäksi langan ollessa ohutta ja käsialan ollessa löyhä, tämä oli ainoa työ, jota kykenin neulomaan kissanpuremasta toipuessani.


 Malli: Vertices Unite by Stephen West
Oma neule: Vertices Unite
Lanka: Holst Garn Tides, Holst Garn Coast, BC Garn Tussah Tweed
Menekki: Yhteensä 1248 metriä, vilkaise tarkemmat tiedot ja värisävyt Ravelrystä
Puikot: 3.25 mm



keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Muhkea puuvillatakki - lankavaraston kauhu


Tiedätte varmaan sen hetken, kun heikkona hetkenä  iskee "Ooh, onpas halpaa!" -sokeus lankahyllyjen edessä päivittäistavarakaupassa. Mulle kävi niin kerran Citymarketissa, kun Novitan Eco Cottonia myytiin kahdella eurolla kerä. En ole ihan varma, onko tuo lanka normaalihinnaltaankaan mitenkään kovin paljoa kalliimpaa, mutta koska paksu puuvilla tuntui siinä vaiheessa sellaselta, että mun pitää saada, niin sittenhän mun piti sitä saada. Ja sittenhän mä sain sitä korillisen, muistaakseni jotakin viisi tai kuusi kerää harmaata, kaksi valkoista ja yhden tummansinisen. Eikä mitään käsitystä, mitä niistä tulisi.

Tovin lankalaatikoista tilaa rohmuttuaan päätin, että nyt neulon ne puuvillat pois. Tällä hetkellä mulla on kova halu pienentää lankastashini kokoa, mutta ei se nyt ihan niin yksiselitteistä ole viimeaikoina ollut (ostin juuri langat BeauBiin ja vähän lohtulankana TeeTeen Cacaota, tilasin Saksasta 400 grammaa puuvillasilkkiä lehtitilauksen mukana ja saatoin ostaa aika ison vyyhdin alejuuttiakin ihan vasta...). Mutta koska Eco Cotton on aika paksua, niin nämähän neuloisi äkkiä pois.


Minulla oli suunnitelma: Simppeli neuletakki. Ei liiaksi mitään krumeluureja, mutta voisihan se aika pitkä olla. Joitain malleja selasin, mutta lopulta totesin, ettei oikein sopivaa löydy. Toisaalta ei tehnyt mieli maksaa kovin montaa euroa niin yksinkertaisesta takkiohjeesta, josta haaveilin. Lopulta tein ratkaisun, jota en ole tehnyt koskaan ennen muuta kuin sukkien ja huivien suhteen: Mä sävellän (=sähellän) tämän ihan omasta päästä.

Yhdistin Eco Cottoniin Holst Garnin ohuita harmaita lankoja. Yksi niistä, vaalein kolmesta, oli Tidesiä eli villasilkkiä. Kaksi muuta ovat villa-puuvillasekoitetta, Coastia. Väri siis tummenee hieman ylhäältä alas, kun ohuempi säie vaihtaa väriä. Hihansuita ja taskuja raikastamaan käytin keskiharmaan Coastin kanssa valkoista Eco Cottonia.


 Takin rakenne on simppeli. Sileää neulosta ympäröi 1 o, 1 n -joustinneule, jossa joka toinen kerros on oikeaa. Puiset superkauniit napit antavat lopulliselle ilmeelle hiukan pehmeyttä, valkoiset napit näyttivät silmääni jostain syystä liian valkoisilta ja harmaat tylsiltä. Lisäykset tein raglan-tahdilla, mutta April -paidasta oppimaani jaottelua soveltaen, jolloin olkaan ei synny vinoa saumaa, vaan yläosa istuu kivemmin. Käytännössä olkapäille erotetaan pääntien silmukoista sopivan levyinen kaistale, jonka ulkopuolella tehdään lisäykset ensin niin pitkään, että kappale ulottuu olkapään päälle. Sen jälkeen lisäykset siirretään kaistaleen sisäpuolelle, ja niitä jatketaan, kunnes hihan silmukkamäärä on sopiva ja kappale ulottuu kainaloon. Saumat syntyvät siis ensin olan suuntaisesti ja jatkavat sitten olkapäältä suoraan alas kainaloa kohti.


Oma projekti: Comfy
Lanka: Novita Eco Cotton, Holst Garn Coast ja Holst Garn Tides
Puikot: 4,5 mm ja 6,0 mm
Menekki: Harmaata Eco Cottonia x kerää (koetan muistaa päivittää, kun punnitsen tai kaivan vyötteet jostakin), valkoista 1 kerä. Holsteja vajaa 1 kerä kutakin.

Stashista tuhottu siis kuitenkin aika hyvä määrä lankaa. Kevät ja uudet langat ovat nyt oikein lämpimästi tervetulleita luokseni Tampereelle! Jipii!




sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Pitsihihainen Bloomsbury


Tämä paita sai alkunsa siitä, kun tapasin töissä 100-prosenttisesti merinovillaisen Malabrigo Riosin. Ihastuin täysillä sen tummaan ja munakoisomaiseen Pearl Ten -väriin, joka itsessään näyttää lähestulkoon puhtaalta tummanharmaalta, mutta joka mustan vieressä luonnonvalossa paljastaa todellisen violettiin vivahtavan luonteensa. Monet Malabrigon langat ovat monivärisiä, mutta Pearl Ten on semisolid. Sen tummuusaste vaihtelee hiukan, mutta värin sävy pysyy samana koko vyyhdin mitalta. Pinnasta tulee elävä, eikä väri läikity tai raidoitu isossa pinnassa. Työpaikkaromanssi oli siis valmis alkavaksi.

Naisellinen ja kaunis Bloomsbury -paita on Svetlana Volkovan suunnittelema. Etukappale on sileää yläosaa lukuunottamatta, sillä pääntieltä alkavat pitsit kulkevat vinosti yläosan halki ja jatkuvat hihoissa aina hiharesoriin asti. Selässä kulkee samainen palmikkopitsikuvio pääntieltä helmaresoriin saakka. Paita neulotaan paksuilla kuuden millin puikoilla worsted-vahvuisesta langasta, joten paitamalliksi tämä on pitsipalmikon siivittämänä todella nopea projekti.



 Oma projekti: Bloomsury
Malli: Bloomsbury by Svetlana Volkova
Lanka: Malabrigo Rios, väri Pearl Ten
Menekki: 400 grammaa
Puikot: 4.5 ja 6.0 mm

Muutoksia ohjeeseen en juurikaan tehnyt, vaikka alkuperäinen suunnitelmani oli jättää selän pitsi kokonaan pois. Paitaa aloittaessani en kuitenkaan enää muistanut tätä muokkausideaa, vaan neuloin ohjeen mukaan ja hups, siinä se selkäpitsi sitten syntyikin jo aikamoista vauhtia. Pääntiestä jätin jonkin verran joustinkerroksia pois, koska mallikuvissa resori näytti mielestäni hieman liian pitkältä. Näin jälkiviisaana ajateltuna hieman pidempi resori olisi ehkä sittenkin ollut parempi, sillä selän puolelta pääntie lerpattaa nyt mielestäni hieman liian matalalla.

Neulottavuudeltaan malli on todella mukava ja joutuisa. Yläosa muodostuu hauskasti itselleni ihan uudenlaisella tavalla yläosan vinojen pitsipaneelien vuoksi ja Rios sopii malliin mainiosti. Paita valmistui alle kuukaudessa, vaikka se lojuikin pari viikkoa hyllyllä kiireellisemmän tilaustyön vuoksi. 

Valmiin paidan kasteltuani sain tuta, mitä tarkoittaa, kun usein sanotaan, että merino venyy kastuessaan. Aiemmin neulomani merinot ovat olleet ohuita ja kierteeltään erilaisia, joten kauhistuin totaalisesti, kun nostin paitani neulesangosta. Paita venyi tunikamittaiseksi ja sitä oli vaikea saada levitettyä kuivumaan oikeisiin mittoihin, kun pehmeä lanka oli painavaa ja pitsi vain venyi venymistään. Kuivuttuaan paita kuitenkin vetäytyi takaisinpäin kasaan ja lopputulos on yhä ehkä hieman liiankin istuva, mutta kyllä tämä paita on ihana ja pehmoinen!




Ainiin! Joku ehkä huomasi, että tällä kertaa kuvat eivät ole ihan täältä koto-Suomesta. Bloomsbury kuvattiin Islannissa, jonka huikea luonto saa karvat pystyyn. Kuvissa esiintyvät siis Kerith, Blue Lagoonin laavakivikentät ja ranta sekä viimeiseen kuvaan tupruttaa hieman geysirin höyryä.