maanantai 8. tammikuuta 2018

En aina neulo kilpaa...


Niin. Tour de Sock -aiheinen päivitys nro 2 on jäänyt omalta osaltani roikkumaan pahasti. Lievästi noloa, sillä käytin kuitenkin kaikki paukkuni kisassa ja neuloin kädet hiessä yötäpäivää voittaakseni kilpailun. Blogipostausta aiheesta kuitenkaan en ole jaksanut vieläkään kirjoittaa. Ajattelin ensin tekeväni postauksen sitten, kun palkinto kotiutuu, mutta sekin saapui jo ajat sitten. Miten pitkään neulesuorituksesta pitääkään palautua?

TdS 2017 oli ensimmäinen neulontakilpailu, johon osallistuin kilpailumielellä. 2015 neuloin muutamat sukat, mutta vain yhdessä parissa kokeilin hiukan maksiminopeuttani. En ollut kovin nopea. 2016 jäi osaltani kokonaan väliin, sillä mikään malli ei silloin motivoinut neulomaan. Näillä näkymin vuoden 2017 kisa oli myös viimeiseni.

Nyt käynnissä on ensimmäistä kertaa 100% suomalainen Sukka-Finlandia, joka on edennyt jo kolmanteen etappiinsa. Kisa etenee hyvin tourdesockimaisesti, mutta hiukan poikkeavuuksiakin on. Lisänä kilpailussa on ainakin luovuuskisa ja koko kisan kattava "kaunein sukkakuva" -kisa.

Kaikki Sukka-Finlandian mallit ovat suomalaisten suunnittelijoiden tekemiä. Ensimmäisen etapin kirjoneulesukat aloitin, mutta jätin kesken. Tokan etapin sukat sain valmiiksi. Kolmansia en ole aloittanut, mutta malli puhuttelee kyllä. Ne pääsevät puikoille, kun suurin neulekiire on ohi.


Veera Välimäen ensimmäinen sukkaohje, Kuvastin, oli Sukka-Finlandian toinen etappi. Tukuwoolista ohjeenkin mukaan neulotut sukat aiheuttivat monille päänvaivaa ehkä hiukan epätavallisen lanka-puikkokoko -yhdistelmänsä vuoksi, ja moni päätyikin saamaan liian väljät sukat ohjeen pienemmästäkin koosta huolimatta. Minustakin hieman tuntuu, että nämä pyörivät jalassa liiaksi ja varvasosa ei ole minun mieleen, mutta käyttökelpoiset sukat nämä ovat siitä huolimatta. Erityisen hyvin nämä toimivat toisten, ohuempien sukkien päällä. Omassa parissani on myös hiukan värieroa, sillä aiemmin ostamani Tukuwoolin Selja oli huomattavasti vaaleampi kuin uusi vyyhti.


Oma projekti: Kuvastin
Malli: Kuvastin by Veera Välimäki
Lanka: Tukuwool Sock, väri Selja
Menekki: 95 g
Puikot: 2.25 mm

Tukuwool Sock on kyllä yksi uusi lempparisukkalankani, vaikkakaan ei neuloessa pehmeimmästä päästä. Odotan hieman, pehmenevätkö nämä sukat käytössä samankaltaisesti kuin Fingering -Tukusta neulomani Fox Portrait -lapaset. Tukusta löytyy niin paljon kauniita sävyjäkin, että ihan heti ei tule tylsää - minun suosikkejani ovat harmaalle pohjalle värjätyt sävyt. Ehkä tämä sukkatukukin taipuisi kivasti kirjoneuleeseen, mutta ensikerralla teen sukat ehkä aavistuksen suuremmilla puikoilla.



keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Pukinkontti 2017: Lapaset teatteri-iltoihin


Pukinkonttiin ehti myös yksi käsineprojekti, joka olikin yllättävän nopeatekoinen pienestä piperryksestä huolimatta. Näitä lapasia ei pueta lumisotaan tai metsäretkelle, sillä simppelin peruslapasen päälle neulotaan seitinohuesta pitsilangasta kaunis, löyhähkösilmäinen pitsi. Käytännöllisyys ja toiminnallisuus eivät siis ehkä ole tämän projektin avainsanoja, mutta mitäpä sitä ei satunnaisen hienostelun eteen tekisi! Nämähän olisivat kiva lahja ihmiselle, joka tykkää käydä paljon teatterissa ja konserteissa, tuumin.

Rose Petals on Snow on Anna Johannan suunnittelema malli, jota hieman muokkasin peukaloiden osalta. Jätin peukut avoimiksi ja neuloin niiden suuaukkoon vain muutaman kerroksen kierrettyä joustinta. Pitsistä jätin nypyt pois, sillä halusin pitää päällikerroksen mahdollisimman selkeänä. Valitsemieni värien myötä lopputuloksesta tuli todella herkkä ja hienostunut - sopinee saumattomasti lahjan saajan tyyliin.




Lanka: DROPS Baby Merino, 01 ja Fyberspates Scrumptious Lace
Menekki: Baby Merinoa n. 55 grammaa, pitsilankaa punnitsematon jämä
Puikot: 2.25 ja 2.5 mm


tiistai 26. joulukuuta 2017

Pukinkontti 2017: Kaksi pipoa


Tykkään pipoista. Minulla ei ilmeisesti voi olla niitä koskaan liikaa, kuten ei ulkovaatekaappini sisällöstä päätellen voi olla huivejakaan. Kissatkin tykkäävät pipoistani - ne nukkuvat niiden päällä ja sekoittavat hyvää nukkumisasentoa hakiessaan hattuhyllyni niin, että avatessani vaatekaapin liukuoven, saan päälleni usein valikoiman viimeisen päälle myllättyjä pipoja ja käsineitä.

Pipot valmistuvat nopsaan ja niitä ehdottomasti(!) tarvitaan laaja skaala erilaisia ja usean vahvuisia eri säiden ja aktiviteettien varalle. Tänä talvena olen neulonut jo kaksi paksumpaa pipoa, joista tämä on vieläkin lämpimämpi. Yhdistin kotimaisen Wiljakan tilan suomenlampaanvillan SandnesGarnin Tynn Silk Mohairiin, jota jäi yli BeauBistani. Ohjetta ei ole, vaan nappasin vain langat ja puikot ja aloin tehdä uutta pipoa Autumn Smilen silmukkamäärää ja aloitustapaa muistellen.

Pinnaksi neuloin joka toisen kerroksen oikein ja joka toisella helmineuletta. Paksua suomenlampaanvillaa ja ohuen ohutta silkkimohairia neuloessa sai välillä olla varuillaan, että myös ohut säie tuli mukaan puikolle, mutta kun tuntuun tottui, kävi neulominen jouhevasti. Lopputulos on miellyttävän tiivis ja tämä pipo on niin jämpti, että se pysyy pystyssä vaikka itsekseen.

Tämä pipo on.. hahaa! Minulle! Ja otin sen jo käyttöön ennen joulua. Eli ei tämä oikeasti edes ollut pukinkontissa. Eikä joululahja. Huijasinpas.


Toiseen pipoon yhdistin värjäämätöntä DK-vahvuista 100% merinoa ja ohuen silkkimohairin. Nämä langat kaivoin PetrichorYarnsin hyllyltä, sillä tarve iski yhtäkkiä ja saajakin pitää luonnonvalkoisesta. Silmukkamäärää vähensin edellisestä piposta jonkun verran, sillä mummoni pää on niin kovin pieni. Koska hän tykkää palmikoista ja kaikenmaailman härvellyksistä, päätin kokeilla ehkä toista kertaa elämässäni nyppylöiden neulomista - ihan siistejä niistä tuli, mutta en ole varma, onko tässä ohjeessa käytetty menetelmä paras tapa niiden neulomiseen.

Tässä pipossa sovelsin Thunderstorm Toquen ohjetta. Oikeastaan neuloin ohjeen mukaan nyppylöihin asti, ja sen jälkeen yksinkertaistin mallia roimasti. Pipo on unelmanpehmeä ja kokokin osoittautui sopivaksi, päälle lisäsin vielä pienen mutta töpäkän tupsun kirsikaksi pehmoisen kermakakun päälle. Mummokin taisi tykätä, toivottavasti pipo tulee käytetyksi :)


maanantai 25. joulukuuta 2017

Pukinkontti 2017: Bobelo


Ei ole minkään valtakunnan salaisuus, että pidän kovasti Missä neuloimme kerran -blogin Johannan suunnittelemista neulemalleista. Aiemmin olen neulonut ainakin Hipleen, Iron gaten, Wrought ironin ja La Grasse Matinéen. Tänävuonna tonttujen työmaalla tikutettiin kaksikin Anna Johannan suunnittelemaa neuletta, joista ensimmäisenä esittelyssä tämä malliltaan hieman epätavallisempi Bobelo -takki.

Bobelossa neulotaan ensin keskiosan kuplapintainen kappale, jonka lopullinen muoto ennen pingotusta on vähintäänkin hämmentävä. Jos kuitenkin päättää luottaa hyvin kirjoitettuun ohjeeseen, voi lopulta nauttia rennosta takista, jonka takaosa on lyhyempi, juuri ristiselän peittävä, ja jonka etukappaleet ovat liehukkeenomaisesti huomattavasti pidemmät. Hihat ovat lepakkomaiset ja vajaamittaiset, kaulus on leveä ja taittuu niskasta kaksinkerroin.

Aktiivineulojalle Bobelo on jännää vaihtelua rutiiniin - on jollain tavalla todella virkistävää ja mielenkiintoista neuloa takki välillä aivan eri tavalla, kuin normaalisti. Kuplakerrokset vauhdittavat tekemistä ja vaikka keskikappale on suuri, on siinä silti jatkuvasti etenemisen tuntua. Kaaviota ei tarvitse tuijotella, sillä itsessään kuplapinta on kaikessa näyttävyydessään hyvinkin simppeliä neulottavaa.

Tajusin vasta jälkeenpäin, että Bobelon kaltaista "epäkeskoa" takkimallia on e-r-i-t-t-ä-i-n haastava vangita kuviin niin, että se vaatteen valloittavin juju tulisi ilmi. Itsekin olin rehellisesti sanottuna sivuuttanut Bobelon ohjeen Ravelryssä, kunnes kokeilin suunnittelijan neulomaa valmista, Brooklyn Tweedin Loftista neulottua vaatetta ylleni Kuopion superviikonlopussa. Tämä takki on viittamaisen väljä ja päällä niiiin mukava. Jos vain joskus tulee mahis, niin kokeilepa ihmeessä!


Superpömpseä Loft ei tällä kertaa ihan sopinut omalle budjetilleni, joten korvaavaksi langaksi valitsin BC Garnin Semilla Melangen, joka on GOTS-sertifioitu 100% luomuvillalanka. Sain langan valintaan vinkkiä suunnittelijalta itseltään, ja toden totta se sopi malliin ja kuplaneuleeseen kuin nakutettu (ja sitä saa vähän liiankin useissa upeissa sävyissä). En myöskään ole pahoillani käyttämäni langan ekologisuudesta ja eettisyydestä. Pehmeä ja muhkea villa muodostaa kerros kerrokselta kovin nättejä kuplia, jotka eivät pingotuksessakaan menettäneet muotoaan liiaksi. Ei tämä kyllä Loftille häviä. Ei edes yhden kuplan vertaa.

Bobelo valmistui juuri sopivasti jouluviikolla ja siksi se pujahtikin hetimmiten pukinkonttiin. Voipi kyllä olla, että näitä pitää tehdä yksi itsellekin.

Oma projekti: Bobelo
Malli: Bobelo by Anna Johanna
Lanka: BC Garn Semilla Melange, väri 2 Sm
Menekki: 375 g
Puikot: 4.0 ja 3.5 mm


keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Autumn Smile



 Oma projekti: Autumn
Malli: Autumn Smile by Amanita
Lanka: Studio Donegal Soft Donegal, värinumero 5253
Menekki: 100 gr
Puikot: 3.5 ja 4.0 mm

Käväisin syyskuussa syntymäpäiväni tienoilla Dublinissa. Luonnollisesti lankakaupat olivat jälleen se eka asia, jotka Googlasin. Reissuun lähtiessäni olin tallentanut puhelimeen kahden lankakaupan osoitteet: This is Knitin ja The Constant Knitterin. Ne sijaitsivat lopulta aika lähellä toisiaan, sillä Dublinin keskusta ei aivan valtavan suuri ole, mutta päätin, että tällä reissulla riittäisi vain yksi lankakauppa. Ajattelehan nyt kerrankin budjettiasi, nainen!

Harkitsin tovin ja lopulta arvioin noista kahdesta hiukan enemmän visiitin arvoiseksi This is Knitin. This is Knit sijaitsee melko fancyssä ostoskeskuksessa: sitä ympäröivät upeat puitteet, merkkiliikkeet ja juhlapuvut. Melko persoonallinen paikka lankakaupalle, totesin, ja lompsin sisään pienehköön lankakauppaan.

This is Knitin valikoimaan kuuluvat muun muassa irlantilaisten värjärien, kuten Hedgehog Fibresin ja Townhouse Yarnsin lankoja. Tarjonta ei vain ollut kovin laajaa, enkä löytänyt niistä sopivaa komboa Stephen Westin mysteeri-knit-alongia ajatellen. Pyörittelin kyllä käsissäni Townhouse Yarnsin silkkimerinosettiä, joka oli epäilemättä ihan tätä MKALia ajatellen värjätty, mutta jäljellä olleet kylmähkö beige ja vanhahtavan roosa setti eivät saaneet tämän neulojan sisäistä ripseä värähtämään. Turvauduin Malabrigo-hyllyyn ja nappasin mukaani muutaman Mechitan ja pari minivyyhtiä Townhouse Yarnsilta matkamuistoksi.


En siis ihan tyhjin käsin kuitenkaan This is Knitistä poistunut, mutta menin sitten kuitenkin myös sinne toiseen lankakauppaan... Lennolla Dubliniin kävi nimittäin niin ikävästi, että sukkaneuleeni puikko katkesi, eikä This is Knitistä löytynyt puisia tarpeeksi pieniä pyöröpuikkoja. Oli siis hätätilanne, ja seuraavana päivänä oli pakko kikkailla tiensä The Constant Knitteriin.

Tämä kauppa oli ehkä vielä pienempi kuin This is Knit, mutta lankaa tuntui olevan täpötäysillä seinillä enemmän tyrkyllä. Värejä oli tarjolla olevista laaduista laajemmin ja jes, myös täältä löytyi irlantilaisten värjärien lankoja! Nappasin heti kättelyssä pari varsin säpäkkää vyyhtiä kainalooni, ja sitten näin vielä Donegal Studion langat.

Soft Donegalissa oli monta ihanaa väriä, ja jotenkin nämä donegaltiplut puhuttelevat minua aika ajoin tosi kovasti. Katselin tummanpunaista donegalia, katselin luonnonvaaleaa donegalia, petroolia, harmaata, ja lopulta tarrasin mustaan. Siksikin, että se sopisi kahden käsinvärjätyn vyyhdin kanssa ja jos niistä tulisi huivi, voisi donegalista tulla pipo ja paksut kämmekkäät ohuiden sormikkaiden päälle. Olin ihan tarpeeksi vakuuttunut jo siitä, että kyllä tarviin tätä. Mutta kaksi vyyhtiä saa riittää. Paidaksi ei näin paksusta ole.



Kotona hoksasin, että onhan minulla jo entuudestaankin jotakin tweed-valmista. Nimittäin Good Vibes, jonka päävärinä on hyvin samantapainen, mutta ohuempi musta Rowanin Fine Tweed. Sopii siis JO valmiina olevankin huivin kanssa, joten tää oli suoraan sanottuna napakymppi ostos!

Malliksi valkkasin Autumn Smilen, joka on sinänsä aika peruspipo kivalla rikotulla helmineulepinnalla, mutta sen sivua halkoo palmikkopaneeli. Palmikon paikkaa voi tietty vaihdella, itse pidän siitä eniten sivulla. Mustalla tupsulla varustettuna tämä tumma pipa on kyllä tosi käyttökelpoinen myssy.

Vielä kun joku ne kämmekkäät tekisi.