sunnuntai 6. elokuuta 2017

TDS 2017, osa 1: Puolivälin rajapyykki


Kun kesä koittaa ja neuleet vaihtuvat keveämpiin, on toisaalta hyvää aikaa myös neuloa pieniä projekteja, kuten sukkia. Sukat on sinänsä simppeli neule, että niistä voi tehdä ihan millaisia vain ja ne kulkevat mukana näppärästi. Jämälangat kelpaavat raitoihin tai kirjoneulekuvioksi tai sitten voi korkata ihan uuden ihanan sukkalangan. Ei haittaa, vaikka sukat jäisivät pitkäksikin aikaa kesken. Sukat ei kuumota kesälläkään sylissä villamassallaan kuten vaikka merinotakki tai mohairpusero ja sukille löytyy aina ottaja, sattui koosta tulemaan sitten minkälainen tahansa.

Sukkia voi ilman ongelmia neuloa hitaasti, niin että toinen pari valmistuu vuoden päästä ensimmäisen aloittamisesta. Tai sitten niitä voi neuloa nopeasti, niin että ne molemmat ovat valmiit puolessa vuorokaudessa. Tässä tarina eräistä nopeista sukista, eli nopsukista (pitäisikö ihan ottaa käyttöön tämä termi?).



Tour-de-Sock koitti. Sukanneulonnan nopeuskisassa neulotaan kuudet sukat. Malli julkaistaan ennalta määrättyyn aikaan ja pisteet jaetaan nopeusjärjestyksessä. Sukille annetaan tietyt minimivaatimukset ja raati toteaa määrätynlaisten kuvien perusteella, onko suoritus hyväksytty. Tänä vuonna osallistujia on yli 1600.

Osallistuin Tour-de-Sockiin ensimmäisen kerran vuonna 2015. Silloin aloitin kyllä ensimmäisen etapin sukat, mutta ne eivät ikinä valmistuneet: en pitänyt mallista. Toisen etapin Far Into the Forestit ovat parhaat sukkani ikinä ja edelleen aktiivisesti käytössä. Touring Bubbles -sukat toivat minulle silloin kuvaäänestyskisan voiton (nyt äänestystä ei valitettavasti enää ole), ja nelosetapin helmisukat, From a Distancet, valmistuivat viiden kuukauden kuluttua etapin alkamisesta. Ophidiat olivat myös pienoinen ikuisuusprojekti, ja lopputulokseni ei ollut kovin erikoinen - en neulonut nimittäin myöskään viimeisen etapin sukkia lainkaan. Vuonna 2016 osallistuin myös, mutta kas, yksikään malli ei innostanut ja yksiäkään en lopulta ottanut puikoille.

Vuonna 2015 kirjoitin blogiini, että kilpaneulonta ei sovi minulle. Tässä välillä on ilmeisesti jotakin naksahtanut pahanlaatuisesti päässä, sillä olen puolivahingossa löytänyt itsestäni melkoisen kilpailuvietin.

Lähdin ensimmäiseen etappiin määrätietoisesti ajatellen, että nyt testaan vähän vauhtiani ja kuten vuonna 2015, neulon yhden etapin vähän reippaammin. Se saisi tällä kertaa olla ensimmäinen etappi, sillä siihen käytetään vain yhtä lankaa ja yhden langan sukat olisivat varmaankin nopeammasta päästä kisamalleja muutenkin. Näin oli vakaa aikomukseni.

STAGE 1:

Fins

Valitsin ensimmäisen etapin langan melkolailla etukäteen varmaksi. Suositusten mukaan tähän kävisi solidit, semi-solidit, monisävyiset, moniväriset, raitalangat ja gradientit, mutta en ole kovin sekavanväristen kuvioneulesukkien ystävä. Tavallaan tuntuu, että osa työstä menee hukkaan, jos pintaneule hukkuu värikirjon sekaan. Niinpä valitsin hillitysti värikkään Lai-la-lai Yarnzin langan, jossa on puuterisia ja pastellisiä violetin, sinisen, vaaleanpunaisen ja beigen sävyjä.

Etappi alkoi klo 14. Ihan mukava kellonaika, sillä valvon muutenkin usein melko myöhään. Ajan vuoksi tämä ei tuottaisi ongelmia ja olisin valmis istumaan, kunnes sukkapari on valmis.

Finsit aloitettiin kärjestä. Samainen kuvioneule jatkuu varpaan juuresta ihan ylös asti, ja sukan suu viimeistellään hain evämäisillä väkäsillä. En pitänyt väkäsistä ja ajattelinkin etapin jälkeen purkaa suun ja neuloa tilalle muutaman kerroksen tavallista resoria, mutta nyt kun nämä on tehty, saa ne kyllä varmaan jäädä.

Olin nopea. Sijoituin neljänneksi, vaikka pidinkin muutaman ihan reilun tauon ja jouduin purkamaan ensimmäisen sukan vartta reilut parikymmentä kerrosta. Olin ollut huolimaton ja kuvioneuleen rytmi meinasi epähuomiossa jatkua väärin sukan toisella puolella.



STAGE 2:

Toisen etapin agendana oli kolmiväriset sukat. Kirjoneule ei ole millään lailla vahvuuksiani, mutta pidän sitä silti ihan siedettävänä. Etenkin, kun opin neulomaan sukkaa "nurinpäin", jolloin puikonvaihtokohta ei kiristä samalla tavalla kuin oikeinpäin neulottuna. Neulefestareilta ostamieni Lanitium ex Machinan merinosukkalankojen sävyihin sopivan päävärin, Louhittaren Luolan Kurpitsa-värisen Väinämöisen, sponsoroi ihana osa-aikaistyöpaikkani Lankaidea. Yhdistelmästä tuli aivan täydellinen, ja oli piristävää neuloa värejä, joita harvemmin näkee minun puikoillani.

Kantelettarissa on erittäin huolitellun vaikutelman antava taitettu suu, latvialaista palmikkoa ja kirjoneuletta varressa ja päkiällä. Koska näissä sukissa tapahtuu lähes koko ajan, kulki puikot aika vauhdikkaasti ja lopputuloksena saavutin kuin saavutinkin ensimmäisen sijan! Siis mitä, aivan mahtavaa! Enpä olisi ihan heti uskonut kykeneväni moiseen rutistukseen, mutta etapin alku sattui minulle otolliseen aikaan (klo 20 tiistai-iltana), ja minun oli mahdollista valvoa yön yli puikkoja heilutellen. Sain vielä melkoisen kaulan, ehkä minun etunani oli se, että latvialainen palmikko oli entuudestaan tuttua ja minulla oli mukavasti neuloutuvat langat sekä nopeet puikot.

Etapin kärkisija ruokki tietysti kilpailuviettiä todella suurella lusikalla ja intoa uhkuen jäin odottamaan seuraavaa etappia. Entä jos..?



STAGE 3:

Indecisions

Tiedän. Minun piti kisata vain yksi etappi... Mutta kisa vei mukanaan. Päätin lähteä myös kolmosetapille kaikkeni antaen ja kaiken antaminen tarkoitti tällä kertaa myös langan värjäämistä. Sain inspiraation eräänä iltana kymmenen aikaan ja värjäsin jostakin aiemmasta kirjoneuleesta jämäksi jääneet valkoiset sukkalangat turkoosi-minttu-vihreä -gradientiksi. Vaikka malli ja lanka eivät tuntuneet julkaisun jälkeen ihan täydelliseltä matchilta, halusin silti neuloa sen ja lopputulos on sittenkin aika sievä.

Vihjekuvan perusteella jotkut jo etukäteen arvelivat kyseessä olevan palmikkosukka, mutta Indecisions-sukissa on muutakin. Pienet pitsi- ja palmikkopaneelit vuorottelevat ja vaihtavat paikkaa koko sukan matkalta, kantapäässä on hunajakennomaista pintaa ja tällä kertaa oli mahdollisuus bonuspisteeseen, jos valitsi sukalleen picot-reunuksen ja koristekantapään. Jätin moiset bonuspisteen kalastelut sikseen ja tein simppelimmällä mallilla, sillä pohdin nopeudesta olevan enemmän etua kuin yhden pisteen verran. Ja niin siitä olikin.

Tällä kertaa en juuri taukoja pitänyt ja koetin olla nopea, sijoituin toiseksi. Etapin voittajasukat valmistuivat puolisen tuntia minun sukkiani aikaisemmin, enkä olisi omiani niin paljon nopeammin mitenkään pystynyt neulomaan. Paikkoja alkoi vähän jumittaa ja käytin eri puikkoja kuin aiemmin. Ehkä terävämmät puikot olisivat toimineet paremmin nyt, kun mallissa oli palmikonkiertoja. En vain raaskinut alkaa vaihtamaan kesken neulomisen, sillä olisin joutunut repimään sopivan kokoiset terävämmät puikot keskeneräisistä Cookie A-sukista.





Kolme etappia takana, kolme etappia edessä. Seuraavaksi neulotaan kaksiväristä sukkaa ja etappi alkaa 14.8.. Jos laskin oikein, olen tällä hetkellä jaetulla ykkössijalla toisen suomalaisen neulojan kanssa. Suomalaiset ovat tänäkin vuonna jyränneet pistesijoille apinan raivolla, top 10:ssä ei montaa muunmaalaista paljoa vilku! Mutta missä ovat otsikot, kun Suomi kerrankin pärjää? :D

Olen lähettänyt Instagram -liveä jokaiselta etapilta, ja tämä perinne jatkunee tulevillakin etapeilla. Kellonaikoja en osaa sanoa, sillä laitan liven pyörimään sitten, kun se sukalle sopii. Hankalissa kohdissa ohjeeseen täytyy keskittyä, että sukat onnistuvat ja suorituksesta tulee hyväksytty, mutta todennäköisesti jatkossakin tulee vaiheita, joissa pystyn höpisemään kanssanne neulonnan ohella.

Kiitos kaikille tähänastisille tsemppaajille ja live-katsojille, jutustelu ja kannustus vauhdittavat neulomista merkittävästi ja etenkin siinä kohtaa, kun malli alkaa jo vähän kyllästyttää ja paikat puutua, on kanssaihmisten tuki hirmutärkeää ja mieltä lämmittävää. Se on ihan kuin pukisi sielulleen silkkikashmirbambujakkivillasukan.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Pehmeän pörröinen BeauB


Tässä on taas yksi niitä malleja, jotka ensinäkemältä huutavat, että MINÄ OLEN SINUN. Sellainen joka jää mieleen pyörimään ja joka vaatii päästä puikoille pikimmiten, vaikka ei yhtään olisi sellaiselle neuleelle sopiva vuodenaika. Tai vaikka hyllyssä ei olisikaan lankaa juuri tähän neuleeseen juuri nyt saati lompakossa sopivaa ylimäärää niiden hankkimiseen. Mutta jokin siinä tuntuu niin kertakaikkisen omalta, että on vaan ihan pakko etsiä sopivat langat ja aloittaa. Tapahtuuko tätä muille? Luultavasti jatkuvasti.


 BeauB on La Maison Rililien malli, joka on saanut nimensä 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa eläneestä englantilaisesta dandysta, Beau Brummellista. Malli on muotoilultaan melko simppeli, mutta sitä neuloessa ei tule tylsää - pinnassa vuorottelevat hauskasti toteutetut raidat ja pinnat, hihoissa kikkaillaan lankojen kanssa hieman lisää ja kaikki reunat viimeistellään i-cordilla. Mohair tuo takkiin pehmeyttä ja pörröisyyttä ja lopputulos on hiukan tavanomaisesta poikkeava, mutta silti harmoninen. Yksi lempparijuttu tässä takissa on pitkät mohairhihat, joita voi käyttää joko suorana tai hiukan kääräistynä, ja molemmat tavat näyttää aivan yhtä kivoilta.




Oma projekti: BeauB
Malli: BeauB by La Maison Rililie
Lanka: DROPS BabyAlpaca Silk ja SandnesGarn Tynn Silk Mohair
Menekki: Alpacaa 350 grammaa ja Mohairia vajaa 250 grammaa
Puikot: 3.25 ja 3.75 mm

Lopputulos on yksi ehkä suosikkineuleistani ikinä, ja ennustankin tälle ennätysmäärän käyttötunteja. Neulominen sujui melko joutuisasti, kiitos raidoituksen, ja hihojen kanssa näpertäminen oli hauskaa. Ei yhtään tullut toisen hihan syndroomaa, kun mielenkiinto pysyi yllä raitoja ja kavennuksia laskiessa, ja puikkokokokin oli varsin miellyttävä.

Lankavalintani onnistui hyvin. Pinta on aivan uskomattoman pehmoista ja juuri sopivan pörröistä, ja takki on samalla toisaalta sekä hengittävä että lämmin. Hyvin pärjäisi mekon kanssa tuulisenakin kesäiltana, kun voi nakata ylleen uuden villatakin (jossa ei ole lainkaan lampaanvillaa!). Vähän kuin kietaisisi itsensä pilvenhattaraan.







Ainiin! Tour-de-Sock on muuten pyörähtänyt käyntiin, ja olen siitä vuoden tauon jälkeen aika innoissani! Ekan etapin sukat tein alle 12 tunnissa, ja saavutinkin jopa neljännen sijan purkamisoperaatiosta huolimatta. Sijoitus innosti hiukan ehkä liikaakin, sillä nyt odotan kuumeisesti tokaa etappia alkavaksi. 25. päivä siis lienee tiedossa valvomista ja puikkojen sauhuamista, katsotaan mihin rahkeet riittää!

Ensimmäisen etapin sukkien loppusuoralla pidin myös liveä Instagramissa. Mahdollisesti samanmoista on luvassa jatkossakin seuraavilla etapeilla, sillä katsojille höpiseminen ja kysymyksiin vastailu auttoivat huomattavasti vikoina tunteina ja tokan sukan varsi syntyi ihan itsestään! Jos siis itse neulot TDS-sukkia ja kaipaat neuleseuraa tai muuten vain haluat olla mukana kannustamassa ja viihdyttämässä meitä neulojia koitoksen aikana, niin seuraahan minua Instassa ja saat ilmoituksen tulevista live-sessioista :)



tiistai 4. heinäkuuta 2017

Makeella linjalla...


 ...jatketaan yhä. Pastellivärit ovat todellakin vieneet mun sydämeni tänävuonna, enkä usko että ovat ihan äkkiä sitä palauttamassakaan. Mintunvihreä ja pinkki yhdistettynä vaaleaan harmaaseen, ah..

Osa lukijoista ehkä tietääkin, että kesäkuun alussa aloitin uuden polun yrittäjänä. Perustin toiminimen, PetrichorYarnsin, värjätäkseni lankaa muillekin kuin vain omaan hyllyyni. Saan silloin värjätä enemmän! Alkutaival on ollut ihan huikea, sillä Etsy-kauppani päivitykset ovat olleet menestyksekkäitä ja hyvin pian päädyin ilmoittautumaan myyjäksi myös Jyväskylän neulefestareille, jotka kolkuttelevat jo ovea. Tervetuloa sinne moikkaamaan minua ja tutustumaan lankoihini, kuten myös monien muiden kotimaisten ja ulkomaisten käsinvärjäreiden lankoihin!

Nöyrimmät kiitokseni kaikille, jotka ovat olleet tukemassa minua alkutaipaleellani, tukea ja tsemppausta tarvitsen paljon ja yhä. Suurimmat kiitokset osoitan tietysti tähänastisille asiakkailleni, joita toivon pystyväni palvelemaan jatkossakin mahdollisimman hyvin :) Tavoitteenani on värjätä kauniita lankoja ja pitää samalla hauskaa, joten koetan panostaa myös arvontoihin ja yhteisöllisyyteen.


PetrichorYarnsin festarivisiitti on aiheuttanut aika paljon tohinaa ja samalla se tarkoitti tietenkin sitä, että minun täytyi päästä neulomaan jokin neule vain omia lankojani käyttäen. Värivalinta oli melko helppo, sillä väri A olisi "nimikkovärini", Raindrops, jota värjään luultavasti jatkossakin jokaiseen päivitykseen. Värin B tulisi olla suosikkivärini, hopeanharmaa. Vasta värin C kanssa tuli hieman ongelmia, mutta onneksi sain avukseni useita mielipiteitä Instassa asiaa pohdittuani, ja lopulta päädyin petrooliin vivahtavaan mintunvihreään. Valinta oli hyvä, ja lopputuloksessa on sopivasti kontrastia niin, että tietynlainen herkkyys ja utuisuus kuitenkin säilyi. En halunnut kuvion tulevan liikaa esiin, mutta toisaalta pelkäsin sen hukkuvan Raindropsin vuoksi liikaa.


Oma projekti: Mysteries, She Wrote
Malli: Mysteries, She Wrote by Susanne Sommer
Lanka: PetrichorYarns Single, Shiny Single ja Merino
Puikot: 3.5 mm

Tämä malli on Sosun uusin mysteeri-kal-ohje, eli se on julkaistu osissa. En kuitenkaan osallistunut mkaliin, vaan odotin koko ohjeen julkaisua ja tartuin toimeen vasta sitten. Onkohan mulle jäänyt traumat Doodlerista? Se on ainoa kerta, kun olen neulonut mysteerihuivin, ja malli ei vaan natsannut yhtään. Kenties väri- tai lankavalintani olivat kehnot, mutta huivi meni purkuun pian kolmannen vihjeen jälkeen. Sen koommin en ole mkaleihin osallistunut, vaikka toisaalta sen ympärillä pyörivä tohina olisikin mukavaa ja jännää.
 

Mutta takaisin Mysteries, She Wrote -huivin pariin. Lopputulos: Mahtavan pehmeä ja veikeän mallinen huivi, joka on epäsymmetrisyydestään huolimatta yllättävän helppo pukea päälle. Briossikuvio (leveää osaa koristavat vastakkaiset kolmiot) erottuvat juuri sopivasti, mutta jostain syystä ne asettuivat hieman löyhästi ja ovat hiukan reikäisiä reunoiltaan. Ehkä kastelin huivin turhankin märäksi ja huivi venyi hieman epäkeskosti sitä puristellessani, merinosinglen kanssa sumuttaminen pingotusrautojen asettelun jälkeen voisi toimia paremmin. 



maanantai 22. toukokuuta 2017

Kesän makein karkkihuivi: Vertices unite



 Mun yksi lankalaatikko on täynnä Holst Garnin lankoja. Siellä on vain Coastia ja Tidesia, mutta silti. Aina välillä olen leikkinyt väreillä ja yhdistelmillä ja haaveillut mitä hullunkurisemmista huiveista, sillä kutakin väriä löytyy tyylikkäästi yksi kerä muutamia hassuja poikkeuksia lukuunottamatta. Ja nämä kerät on niin kovin söpöjä, että niitä on hauska vain pinota ja pyöritelläkin!

Nyt suunnittelin väriyhdistelmiä Stephen Westin suunnittelemaan Vertices uniteen. Piirsin ja väritin jopa pari mallikuvaa, mitä harvoin teen, mutta Instagramissa Nonnun neulekuvahaaste kirvoitti pitkästä aikaa tällaiseenkin leikkiin. Kaikesta vaivasta (no huh huh..) huolimatta en päässyt oikein minkäänlaiseen päätökseen värien suhteen, mutta valitsin fiilistelyn perusteella ekat kaksi väriä ja annoin työn kertoa edetessään, mitä sävyjä se haluaisi käytettäväksi kuhunkin osioon.


Spontaani värienvalinta johti hyvin pastellimaiseen ja herkkään Verticesiin. Viimeistä osiota neuloessa taisi henkinen pastellimittani tulla täyteen, ja vaaleanpunaisten, violettien ja turkoosien jälkeen oli pakko tunkea viimeiseen osioon pelkästään kahta eri harmaata. Koska en ollut ihan varma, onko huivi siten itsessään vielä tarpeeksi imelä, niin päätimme lähteä kuvaamaan sen Särkänniemeen ja varmuuden vuoksi ihan hattaran kera. Hattarasta sain tarpeekseni jo ennen kuin se loppui, mutta tämä huivi, tää on aika ihana!

Vertices uniten neulominen oli melkoisen mukavaa, sillä kavennuksia ja lisäyksiä lukuunottamatta se on aina oikeaa eikä ajatustyötä ihan kauheesti vaadita. Matemaatikkoaivo pohti samalla lisäysten ja kavennusten rytmiä ja osioiden yhteennivoutuminen tuntui jotenkin hämmentävän hyvältä, kun palat neulotaan suoraan toisiinsa kiinni. Lisäksi langan ollessa ohutta ja käsialan ollessa löyhä, tämä oli ainoa työ, jota kykenin neulomaan kissanpuremasta toipuessani.


 Malli: Vertices Unite by Stephen West
Oma neule: Vertices Unite
Lanka: Holst Garn Tides, Holst Garn Coast, BC Garn Tussah Tweed
Menekki: Yhteensä 1248 metriä, vilkaise tarkemmat tiedot ja värisävyt Ravelrystä
Puikot: 3.25 mm



keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Muhkea puuvillatakki - lankavaraston kauhu


Tiedätte varmaan sen hetken, kun heikkona hetkenä  iskee "Ooh, onpas halpaa!" -sokeus lankahyllyjen edessä päivittäistavarakaupassa. Mulle kävi niin kerran Citymarketissa, kun Novitan Eco Cottonia myytiin kahdella eurolla kerä. En ole ihan varma, onko tuo lanka normaalihinnaltaankaan mitenkään kovin paljoa kalliimpaa, mutta koska paksu puuvilla tuntui siinä vaiheessa sellaselta, että mun pitää saada, niin sittenhän mun piti sitä saada. Ja sittenhän mä sain sitä korillisen, muistaakseni jotakin viisi tai kuusi kerää harmaata, kaksi valkoista ja yhden tummansinisen. Eikä mitään käsitystä, mitä niistä tulisi.

Tovin lankalaatikoista tilaa rohmuttuaan päätin, että nyt neulon ne puuvillat pois. Tällä hetkellä mulla on kova halu pienentää lankastashini kokoa, mutta ei se nyt ihan niin yksiselitteistä ole viimeaikoina ollut (ostin juuri langat BeauBiin ja vähän lohtulankana TeeTeen Cacaota, tilasin Saksasta 400 grammaa puuvillasilkkiä lehtitilauksen mukana ja saatoin ostaa aika ison vyyhdin alejuuttiakin ihan vasta...). Mutta koska Eco Cotton on aika paksua, niin nämähän neuloisi äkkiä pois.


Minulla oli suunnitelma: Simppeli neuletakki. Ei liiaksi mitään krumeluureja, mutta voisihan se aika pitkä olla. Joitain malleja selasin, mutta lopulta totesin, ettei oikein sopivaa löydy. Toisaalta ei tehnyt mieli maksaa kovin montaa euroa niin yksinkertaisesta takkiohjeesta, josta haaveilin. Lopulta tein ratkaisun, jota en ole tehnyt koskaan ennen muuta kuin sukkien ja huivien suhteen: Mä sävellän (=sähellän) tämän ihan omasta päästä.

Yhdistin Eco Cottoniin Holst Garnin ohuita harmaita lankoja. Yksi niistä, vaalein kolmesta, oli Tidesiä eli villasilkkiä. Kaksi muuta ovat villa-puuvillasekoitetta, Coastia. Väri siis tummenee hieman ylhäältä alas, kun ohuempi säie vaihtaa väriä. Hihansuita ja taskuja raikastamaan käytin keskiharmaan Coastin kanssa valkoista Eco Cottonia.


 Takin rakenne on simppeli. Sileää neulosta ympäröi 1 o, 1 n -joustinneule, jossa joka toinen kerros on oikeaa. Puiset superkauniit napit antavat lopulliselle ilmeelle hiukan pehmeyttä, valkoiset napit näyttivät silmääni jostain syystä liian valkoisilta ja harmaat tylsiltä. Lisäykset tein raglan-tahdilla, mutta April -paidasta oppimaani jaottelua soveltaen, jolloin olkaan ei synny vinoa saumaa, vaan yläosa istuu kivemmin. Käytännössä olkapäille erotetaan pääntien silmukoista sopivan levyinen kaistale, jonka ulkopuolella tehdään lisäykset ensin niin pitkään, että kappale ulottuu olkapään päälle. Sen jälkeen lisäykset siirretään kaistaleen sisäpuolelle, ja niitä jatketaan, kunnes hihan silmukkamäärä on sopiva ja kappale ulottuu kainaloon. Saumat syntyvät siis ensin olan suuntaisesti ja jatkavat sitten olkapäältä suoraan alas kainaloa kohti.


Oma projekti: Comfy
Lanka: Novita Eco Cotton, Holst Garn Coast ja Holst Garn Tides
Puikot: 4,5 mm ja 6,0 mm
Menekki: Harmaata Eco Cottonia x kerää (koetan muistaa päivittää, kun punnitsen tai kaivan vyötteet jostakin), valkoista 1 kerä. Holsteja vajaa 1 kerä kutakin.

Stashista tuhottu siis kuitenkin aika hyvä määrä lankaa. Kevät ja uudet langat ovat nyt oikein lämpimästi tervetulleita luokseni Tampereelle! Jipii!